Huikean hienoa elokuun puoliväliä.
Näin on jälleen alkava verbaalinen yrjötauti nimeltään Tiinan matkapäiväkirja, tietysti hyvissä ajoin ennen reissua että voin purkaa rentoja fiilistelyjäni kaiken kansan ihasteltavaksi ja turhautua yöllisten painajaisteni ja järkevään pakkaukseen vaadittavien resurssien puuttumisen vuoksi. Pienehköä vaihtelunhalua kokien muutin myös matkablogin irvikuvan osoitetta tähän jota paraikaa jostain käsittämättömästä syystä luet. Edelliset matkat toki edelleen loistavat vanhassa osoitteessa http://reppureissut.livejournal.com ja niitä tässä turmiollisessa tylsyydessäni lueskelleena voin vaan todeta, että voi juku miten sitä on taas syvennytty matkaamisen syvimpiin filosofioihin.
Näin on jälleen alkava verbaalinen yrjötauti nimeltään Tiinan matkapäiväkirja, tietysti hyvissä ajoin ennen reissua että voin purkaa rentoja fiilistelyjäni kaiken kansan ihasteltavaksi ja turhautua yöllisten painajaisteni ja järkevään pakkaukseen vaadittavien resurssien puuttumisen vuoksi. Pienehköä vaihtelunhalua kokien muutin myös matkablogin irvikuvan osoitetta tähän jota paraikaa jostain käsittämättömästä syystä luet. Edelliset matkat toki edelleen loistavat vanhassa osoitteessa http://reppureissut.livejournal.com ja niitä tässä turmiollisessa tylsyydessäni lueskelleena voin vaan todeta, että voi juku miten sitä on taas syvennytty matkaamisen syvimpiin filosofioihin.
Ei sillä että tämä mitenkään poikkeus tulee olemaan.
Nythän on hommat sillä viisiin että rankat 9 kk työelämässä riutuneena päätin lähteä "avartamaan sieluani ja palaamaan kotimaahan ituhippinä", kuten lähimmälle johtoportaalle ilmoitin. Liekö ollut joidenkin mielestä koodikieltä pyhien lehmien palvonnalle kun myöhemmin kuulin muilta tahoilta lähteväni Intiaan. Tätä virheellistä informaatiota korjatakseni, en suinkaan lähde etsimään itseäni Gangesin liejuista vaan liitelen Uuteen-Seelantiin Aucklandiin 4.10.2011, josta hiivin minne jalat kantaa. Puolitoista kuukautta aion epäkorrektisti itkeä surkeaa yksinäisyyttäni jossain saarivaltion lumisissa nurkissa kunnes marraskuun puoliväli tuo kevään ja Hannan, tuon Porin kirkkaimman helmen, luoksein vielä kuukaudeksi. Eli palajan Hande mukanani joulukuun puolivälin tienoilla kahlaamaan puolen metrin korkuisiin loskakasoihin (mutta eihän ne toki nirvanan löytänyttä haittaa). Tiedä sitten mitä tästäkin tulee. Epäilemättä huikeaa. Huolimatta siitä että Handella nyt on se vakivaiva, mitä se ei näytä kirveelläkään kukistavan. Eli palava rakkaus räppiin. Miten lie käy kun on yhteishuoltajuus iPodin kajareista. Reggae, kultainen keskitie?
Handen blogia lainkaan mainostamatta: http://londonblueprint.blogspot.com , jos joku vaikka haluaa fiksumman näkökulman viimeiselle kuukaudelle.
:)
Ja loppuun vielä vanha kunnon Willie:
Boo-yah!
:)
Ja loppuun vielä vanha kunnon Willie:
Boo-yah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti