Terveisia taas. Nyt olen vihdoin sivistykseksi kutsutussa koko kansan kasaantumismekassa Queenstownissa. Malliesimerkki pikkukylasta, joka on massiivinen turistirysa. Ihan niinkun Vang Vieng. Taalla voi tehda ihan mita vaan. Siis mita vaan. Hyppii ja lentaa ja ajaa ja hiihtaa. Mutta kaikki maksaa valuuttaa. Joten olemme maan tasalla ja nautimme vuoristoteiden tuomasta jannityksen tunteesta tiiviisti Falcon-peltilehmassa. Saksalaiset matkatoverini sietavat minua edelleen - ihme ja kumma - joten viela mennaan dynamiittitiimina hirveeta kyytia etiapain.
Punakaikin jalkeen matka on ottanut dramaattisen kaanteen. Ostin naet *gasp* TELTAN (jonka nimesimme The Shackiksi tupaantulijaisissa). Kyyylla, yhden miehen polvenkorkusen kangasrievun. Tapahtu nopeemmin kun kerkesin ees suomalaisella hartaalla hitaudella tajuta. Ajettiin Hokitikaan DOC:n (Department of Conservation, luonnonsuojelua ja silleens) telttailualueelle Mahinapua-jarven rannalle, jolloin Flo hyvin syvaan huokaisten pohti miksei meilla ole telttaa. Sitten pari sekuntia saksalaista pohdintaa ja ilmeen kirkastuminen. Idealamppu paan paalla oli lahestulkoon konkreettinen. Sit olinki jo teltan omistaja. Pianenpiani se on mut oikein mukava ja kotoisa, tosin ensimmainen yo oli aivan JAATAVA mut saatiin se vuorattua oikein kivasti peitoilla ja makuupussilla. Sit vahan kahvia ja pastaa kaasukeittimella ja voi hiisi kun ollaan askelta lahempana luontoa.
Nyt ollaan myos nahty ne paljonpuhutut jaatikot, joista minua niin pilkattiin. Mutta ahakutti, komeita olivat eika edes ole kovin kylma vaikka lumihuippuset vuoret maisemaa koristaakin lahes joka suunnasta. Franz Josefin jaatikon lahistolla oltiin kotoisasti hostellissa yota, pimean tultua mentiin metsaan etsimaan ja loytamaan kiiltomatoja ja seuraavana paivana toinen jaatikko Fox Glacier 30 km:n paassa katottiin vaan pikasesti ohikulkumatkalla. Viime yo oltiin ilmeisesti Wanaka-jarven rannalla jalleen luonnonlaheisesti kuten persaukiset tekevat. Kaikenmoista.
Kuten ne kaksi (?) muuta jotka aitin ja isin lisaksi tata lukevat ovat epailematta havainneet, olen lisannyt kuvamateriaalia laatureissustani Facebookiin, mutta koska en ole vanhempiani suostunut tukemaan Facebook-rekisteroitymishankkeessa, laitan tahan linkin jonka pitaisi avata galleria kaiken maailman nahtavaksi:
Ei muuta kun ens kertaan ja antaas kuulua niita kuulumisia tannekin pain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti