Sielta se tuomiopaiva nyt sitte koitti vihdosta viimein Handen muodossa. Taivas kirku harmautta ja sadetta lankes niskaan niin maan julmetusti aamutuimaan kun Seelanti vartoili kohtaloaan. Koneen rattaat kun vihdoinkin hiveli maanpintaa ja aurinko suvaitsi esiintya, oli kuuden viikon odotus palkittuna ja tuo vaalea skandinaaviamatsoni liiteli vastaan. Kylla maa sen verran lajaan sen halasin etta taitaa vielakin kerailla itteaan. Vaati myos ensimmaiseksi suihkua. Vaitti sen johtuvan uuvuttavasta matkasta, mutta oli se rutistus sen verran pitka etta lieko kaivannu puhdistautumista. Mutta niin, en vallan valehdellut kun lupailin kymmenen hengen sviittia Aucklandin meluisimmalta kadulta. Siella poloinen nukkui jet lagiaan pois kun ensin pakotin pysymaan hereilla koko paivan. Hande on nyt yrittanyt kasitella saapumistaan ja eikohan sita pikkuhiljaa ala tajunta virkistymaan. Tanaan kaytiin hankkimassa vuokra-auto, tai siis kirjotettiin papereita ja maksettiin mokoma, huomisaamuna sitten kaynnistyy se kauan odotettu road trip! Nahtavaksi jaa minkamoinen uljas teiden ratsu siella auringonnousussa meita odottaa.
Enemman myohemmin kunhan saadaan seka Hanna etta kaara kunnolla kayntiin. Kerrotaan sitten molemmat omat versiomme siita, miten toi auton handlaus sujuu.
Suomessa on kuulemma muuten pakkasta? Voi hitsinhitsi, kylla harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti